sk890

Albi kaipaa joskus vaihtelua Lumiukonmaan arkisiin päiviin. Olisi kiva istuskella jossain muuallakin kuin aina vaan samassa nojatuolissa. Silloin Albi saa mahtavan idean. Pitää rakentaa ihan

Albi haluaa nähdä oman peilikuvansa. Taikakirjan ohjeilla hän rakentaa itselleen lumesta ja jäästä suuren kokovartalopeilin. Albi ihailee omaa peilikuvaansa ja heiluttaa sille muhkeaa takapuoltaan. Peilikuva

Albin tekee mieli tanssia! Rytmi vie hänet mukanaan heti, kun ensimmäiset sävelet kajahtavat soimaan gramofonista. Liukkaat aamutohvelit tekevät Albille kuitenkin tepposet, ja hän kaatuu pyllylleen.

Albi tuntee olonsa rauhattomaksi. Hänellä on paljon huonekaluja, mutta ei seiniä. Ainakin pitäisi olla ovi, jonka takana ystävät voisivat plimputella ovikelloa. Siispä Albi rakentaa jäästä

Albi herää kamalan sotkun keskeltä. Tuuli on yöllä levitellyt ympäriinsä pieniä lumikasoja eikä niitä kaikkia jaksa millään siivota käsin. Onneksi Albi on hyvä piirtämään ja

Albi istuu nojatuolissaan ja odottelee ystäviään vierailulle. Nämä saapuvatkin yksi kerrallaan, mutta kukaan heistä ei käytä Albin uutta hienoa ovea, josta Albi on erityisen ylpeä.

Lumiukonmaan yö on pitkä ja pimeä. Kun Albi eräänä iltana huomaa, että peltipurkin asukkailla, Truilla ja Ehellä, on pieni seinälamppu, hän haluaa heti lampun. Mutta

Lumiukonmaassa on vain lunta, ei ole edes aikaa. Ei ennen kuin Albi rakentaa lumesta kellon. Mutta kylläpä kellon aika ja viisarit kulkevat hitaasti. Albia kyllästyttää